This is what I am...
Henni Särkiniemi, iältään 19 ja sukupuoleltaan feminiininen, asuinpaikka Pohjanmaa. Peruskoulun jälkeen valmistuin retail merkonomiksi (liiketalouden perustutkinto) ammattioppilaitos Optimasta, eli olen ns. kauppiksen läpikäynyt. Jatkokoulutukseen en hakenut, kun en tiennyt (enkä tiedä tänäänkään) mitä olisin elämälläni halunnut tehdä. Pietarsaarelainen Optima on muuten ainakin kolmesti (vuosina 2009, 2011 ja 2012) valittu maan parhaaksi ammatilliseksi kouluttajaksi.
Kaksitoista- tai kolmetoistavuotiaasta lähtien olin haaveillut Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Kannuksen yksikössä opiskelusta, tarkemmin eläintenhoidon koulutusohjelman ammattikoulutuksesta. Se jäi, kun eivät peruskoulun päättötodistuksen ok arvosanat (päälle ~8 keskiarvo) riittäneet hakutunkoisessa yhteishaussa muita koulutukseen pyrkiviä vastaan. Kahdeksantoista kesän ikäisenä aloin miettiä koirahierojakoulutuksen läpikäymistä. Edelleen se kiehtoisi, mutta taitaapi muutamasta eri syystä jäädä toteuttamatta. Jos mokomaa olisi vain saatavilla lähempänä..
Olen ala-asteen ajoista lähtien haaveillut koirankasvatuksesta ja omasta kennelnimestä, ja jo hyvän aikaa olen tavallaan toivonut saavani islanninlammaskoirat -niin sanotun oman rotuni- oman kasvattajaliitteen alle. Tällä hetkellä tilanne on kuitenki se, että se minkä miellän kuuluvaksi hyvän kasvattajan tietovarastoon, ei ole vielä minulla päänupissa. Toki kokemus tuo viisautta, mutta toivoisin alusta asti pystyväni olemaan kasvattieni omistajien tukena edes "arkihuolissa", mutta vielä (jos koskaan?) en ole tähän tarpeeksi osaava. Toisaalta, koskaan ei kasvatukseni tulisi olemaan kuin todella pientä: pentue silloin tai tällöin, jos terve, hyväpäinen harrastuskykyinen narttu itsellä olisi. Nooh, haaveissa on hyvä elellä...
Harrastetaan
Olen jäsenenä...
Islanninkoirat ry
Pietarsaaren Kennelseura ry
Suomen Kennelliitto ry
Suomen Hollanninpaimenkoirat ry
Olen osallistunut seuraaville luennoille, koulutuksiin jne...
Paavo Rapila - Pennun koulutus palveluskoiraksi (2010)
Jenni Leino - Agilitykurssi (ohjaustekniikoita) (2011)
Ulla Kaukonen - Hyppytekniikkakurssi (2011)
Vappu Alatalo - Motivointikurssi (2012)
Eija Berglund - Koetoimitsijakurssi osa 2, agility (2012)
Vaikka olen erittäin kiinnostunut koiran kanssa harrastamisesta ja kilpailemisesta, ovat koirat itselle ensisijaisesti ystäviä. Myönnän olevani hyvin laiska harjoittelemaan yksin, jonka vuoksi eteneminen esimerkiksi tokon saralla ei ole päätä huomaavaa. Agilityä sen sijaan on useinkin ottamassa itsenäisesti. Jokaisen koirani kanssa olen kiinnostunut kokeilemaan eri haasteita, vaikka niihin valmistuminen veisi vuosia. Heh..
Koirat elämässäni
Ensimmäisen koirani sain ollessani 12-vuotias. Sekarotuinen Riki oli elämäni ilo ja aina siinä lähellä, vaikken sitä silloin vielä nuoruudentyperyyttäni osannut tajuta, ja mikä tärkeintä sekä surullisinta, oikeasti riittävästi arvostaa. Hieman yli 1,5 -vuotiaasta Rikistä luopuminen koirien taivaaseen oli todella kovaa, ja vasta kauan tämän jälkeen ymmärsin mitä tuo koira minulle todella tarkoitti ja minkä loven itsestäni se vei mukanaan. Kaipuu on edelleen useita vuosia jälkeen päin valtava, ja arvostus koiraa kohtaan suuri. Tärkeimmäksi muistoksi Rikistä valokuvien lisäksi jäivät koiranharjaan tarttuneet karvat, jotka saavat pysyä siinä ainiaan säästössä.Riki jätti siis koiranmentävän aukon itseeni, jonka sain paikattua kesällä 2007 saapuneella toisella koirallani, islanninlammaskoira Brennalla. Brenna on osaittautunut hyväksi opettajaksi ja uskomattomaksi ystäväksi, jonka kanssa luonnollisestikkin on myös niitä pahempiakin hetkiä ollut. Brennan kanssa aloitin koirankoulutuksen "jokakoirantottelevaisuudella", toisin sanoen koiran peruskurssilla. Vuonna 2008 eli 16-vuotiaana innostuin kuitenkin vasta todella, ja tuolloin tempauduin sekä Match Showien, näyttelyiden, tottelevaisuuskoulutuksen että agilityn maailmaan pysyvästi.
Brenna oli hyvin seurallinen, jonka vuoksi katsoimme perheeseen sopivaksi toisen koiran. Toinen islantilainen, saksalaissyntyinen Esja, saapui meille tammikuun lopulla 2009. Tässä koirassa olikin helppoon Brennaan verrattuna enemmän työtä (huh sitä sairasta haukkumista kaikelle!). Esja antaa itsestään toisinaan hyvinkin haahuilevan, typerän taivaanrannanmaaliarin vaikutelman, mutta sen pääkopan sisällä viruvat aktiivisen ja älykkään otuksen aivot.
Tällä hetkellä suunnittelen kolmatta koiraa, kunhan B & E ovat hieman vanhempia ja kisalajeissaan edenneitä, ja kunhan oma tilanne kokonaisuudessaan sen sallii. Seuraava rotu kokeilun alla tulee olemaan pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira. Kiitoksia vaan holskuharrastajakavereille pakkomielteestä rotua kohtaan!
